Tässä kirjassa kenelläkään ei mene hyvin. Kertojat vaihtelevat, ääneen pääsee viisi keskeistä henkilöä. Elias Rosvik on hädissään kadonneen Iiris-tyttärensä vuoksi. Psykologi Maaria Varpu on Eliaksen hylätty rakastajatar, jonka sydänsurut väistyvät hiljalleen vakavampien asioiden tieltä. Maarian kohdalla tapahtumat lähtevät käyntiin, kun hänen vastaanotolleen lähetetään raivokohtauksen koulussa saanut poika, Maunu Sallinen.
"Mikä meistä nyt niin tyhmiä tekee?" Maaria kysyi lähinnä voittaakseen aikaa tarkkailuun.
"Te elätte paskassa."
"Ahaa", Maaria sanoi. Hän ei voinut välttyä ajatukselta, että moni aikuinen oli tavallaan samaa mieltä.
"Mitä sä tarkotat tuolla?" hän kysyi.
"Teillä ei oo hajuakaan."
"Mistä?"
"Totuudesta."
Maaria kirjoitti kommentin muistiinpanoihinsa.
"Tiedätkö sä sitten, mikä on totuus?"
Maunu katsoi Maarian sääriä kuin ne olisivat puhuneet jotakin äänetöntä kieltä ja nyökkäsi.
"Mistä sä sen tiedät?"
"Mun suonissa ui kala", poika sanoi ja laittoi solmun takaisin suuhunsa.
Maunu ei tahdo alkuun avautua psykologille, mutta lukijalle paljastuu Maunu tutustuneen rippileirillä Iirikseen. Iiris näytti hänelle hohtavat kalat kivenraossa ja kertoi hänelle Opetuslapsesta. Kadonneen Iiriksen oma puheenvuoro tulee hänen päiväkirjansa sivuilta. Oma osuutensa tapahtumissa on myös rippipappi Viljamilla, joka taistelee riivaajien kanssa.
Tapahtumat etenevät trillerimäisesti: Mitä Iirikselle on tapahtunut ja löytyykö hän vielä? Kuinka pitkälle nuoret ovat valmiita menemään Kalan kultissaan, ja mitä tämä kultti pitää sisällään? Lukija saa vähän kerrallaan lisää tietoa tarinan edetessä. Arvoituksen ratkaisu ei kuitenkaan ole pääasia tässä teoksessa, joka kertoo takakansitekstin sanoja lainatakseni "arjen kulissien romahtamisesta, hohtavista kaloista sekä aikuisten ja lasten maailmoja erottavasta pimeydestä".
Teoksessa jäi harmittamaan ainoastaan, että se loppui liian lyhyeen: kiinnostavista hahmoista olisi halunnut lukea enemmänkin. Toisaalta on hyvä, ettei teosta ole lähdetty väkisin venyttämään. Pidän varsinkin siitä, ettei tapahtumia ole liikaa selitelty vaan lukijallekin on jätetty jotakin pureskeltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti