Rajaa Alsanea: Riadin tytöt (2005)

***

Tätä kirjaa hehkutettiin niin kovasti, että odotukset olivat ehkä liian korkealla. Tai ehkä minä vain olen niin länsimaisen (porno)kulttuurin kyllästämä, ettei Sinkkuelämää Saudi-Arabian tyyliin jaksa niin kovasti hetkauttaa. Eipä silti, hyvin kirjoitettu ja hauska kirja Rajaa Alsanean omiin kokemuksiin perustuva Riadin tytöt on. 

Alsanean kirja kertoo yläluokkaan kuuluvien nuorten saudinaisten elämästä, joka on kiintoisa sekoitus liberaalia länsimaalaisuutta ja konservatiivista islamia. Jossain vaiheessa asetelma alkoi ärsyttää: kuinka joku voi kirjoittaa näin kepeään sävyyn näiden naisten suhteellisen vapaasta elämästä kun samassa maassa naisia kivitetään ilman päteviä todisteita. Sitten tajusin asenteeni hölmöksi. Eivät länsimaissakaan kaikki niin etuoikeutettua elämää elä; en silti hermostu, jos joku kirjoittaa noiden etuoikeutettujen elämästä. Kepeän viihteen ohella Riadin tytöt on muistutus siitä, että säännöt eivät koskaan ole samat kaikille. Raha ja asema tuo vapauksia, joita köyhillä ei ole.  

Aino Kontula: Reksi on homo ja opettajat hullui! (2006)

***½

Tämä kirja on pitänyt lukea sen ilmestymisestä lähtien, nyt sille löytyi vihdoin aikaa. Muistaakseni kirjalla oli myös kova menekki kirjastossa aika pitkään, joten ei sitä helposti olisi käsiinsä saanutkaan aiemmin. Vaikka omassa opettajantyössään ei ihan näin hurjaa koulun arkea ole joutunut kohtaamaan, niin valitettavan helppoa tekstiin oli paikoitellen samastua. 

Ahdistavinta kirjassa oli minä-kertojana toimivan opettajan inhoavat ajatukset joistakin oppilaistaan. Itse haluan optimistisesti ja ideologisesti kuvitella, etten koskaan tule sortumaan moiseen, vaan uskon aina parasta oppilaistani. Katsotaan muutaman vuoden päästä... ;) 

Kirja nosti ilmestyessään jonkinmoisen kohun, ja opettajat olivat rintarinnan julistamassa, että "ei se nyt ihan tällaista oikeasti..." Ehkä ymmärtäjiäkin löytyi, mutta jotenkin nämä vastakkaiset mielenilmaukset ovat jääneet paremmin mieleen. Teos täytyy kuitenkin ymmärtää kaunokirjalliseksi teokseksi, joten mahdolliset kärjistykset ja väritykset ovat mielestäni perusteltuja. Ja mitä sitten, vaikka Kontula olisikin purkanut kirjaan kaiken turhautumisensa ja katkeruutensa; eihän se tarkoita, etteikö opettajan työssä olisi muitakin puolia. Toisaalta: Wikipedia tietää kertoa, että teoksesta on helposti tunnistettavissa Kontulan entisen työahjon opettajia ja oppilaita, joten ei ehkä ihme, että muutamat ihmiset ovat hermostuneet.