Risto Isomäki: Jumalan pikkusormi (2009)

***

Isomäki valistaa taas trillerin varjolla. Kirja oli ihan viihdyttävä, ei sitä mitenkään väkisin tarvinut loppuun kahlata, muttei se myöskään mikään suuri elämys ollut. Loppuun kirjailija oli tuttuun tapaan varannut romaanista erillisen infopaketin mm. aurinkotuulivoimasta. Hiukan surullista on, että tämä osio oli koko teoksen kiinnostavin.

Stephen King: Tapahtumapaikkana Duma Key (2009)

***½

Vaimonsa ja kätensä menettänyt Edgar Freemantle vetäytyy Duma Keyhin, yksinäiseen paikkaan merenranta-asuntoon. Pian mies alkaa maalata pakkomielteenomaisesti, ja maalaukset ovat harrastelijan töiksi vähän liiankin hyviä...

Takakansi lupaa: "Luultavasti parasta, mitä King on koskaan kirjoittanut." Teos ei missään nimessä ollut huono, mutta ei mielestäni lähellekää parasta Kingiä. Esimerkiksi uudemmista teoksista Liseyn tarina ajaa tämän edelle mennen tullen. 

J. Pekka Mäkelä: Karsta (2009)

****

Jonkun on siivottava sankarien jäljet

Mäkelän neljäs romaani vetää hyvinkin vertoja ulkomaisille avaruusseikkailuille. Verrattuna vaikkapa Reynoldsin teoksiin - suosikkeihini - Karstan kertoma tarina on pienieleisempi, ehkä arkisempi, mikä ei suinkaan ole häpeäksi. Mäkelän hahmot eivät ole sen enempää sankareita kuin antisankareitakaan, vain työtään tekeviä ihmisiä, jotka joutuvat pyytämättään vaikeuksiin. Sankarit tekevät suuria tekoja, jotka muistetaan, mutta jättävät usein jälkeensä rumaa jälkeä. Jonkun on siivottava jäljet.