Joku on päättänyt siivota Lontoon kadut kodittomista, ja komisario Tom Thorne lähtee selvittämään asiaa ruohonjuuritasolle: hän soluttautuu kadulle ja vaihtaa osoitteensa teatterin portaiden alle. Kun tapahtumavyyhti alkaa purkautua, selviää, ettei kyse ole tavallisesta katuja putsaavasta sarjamurhaajasta. Murhat kytkeytyvät amerikkalaissotilaiden Persianlahdella tekemiin julmuuksiin ja siitä juontuvaan kiristykseen. Thornen oppaina kadun elämään toimivat Spike ja Jonkun päivän -Caroline, pariskunta, jonka osapuolia yhdistää heroiini ja haaveet paremmasta elämästä. (Olettaisin Carolinen alkukielisen nimen olevan Someday-Caroline, jonka olisi voinu kyllä mielestäni jättää suomennokseenkin.)
Romaani on kaavamainen - tapahtuu murh(i)a, aletaan kerätä johtolankoja ja todistusaineistoa, rikos ratkeaa - mutta niinhän rikosromaanit yleensä tuppaavat olemaan. Teos ei tuo mitään uutta genreen mutta on hyvää ja toimivaa viihdettä. Hyvässä rikosromaanissa on tietysti jotain muutankin kuin pelkkä rikos ja ratkaisu: tässä teoksessa "se juttu" on kodittomien elämän kuvaus, jonka Billingham hoitaa mielestäni melko hienosti. Kirjassa ei kieriskellä kurjuudessa, vaan kadun elämä näyttäytyy nälästä ja kylmyydestä huolimatta ihan siedettävänä. Erilaiset avustusjärjestykset tuovat kodittoman elämään oman (koomisenkin) lisänsä tarjotessaan ruoan lisäksi erilaisia aktiviteetteja runopiiristä ilmaiseen akupunktioon. Ehkä turhankin valoisana näyttäytyy kadun ihmisten välinen solidaarisuus: kodittomat saattavat kyllä muodostaa hyvinkin tiiviin yhteisön / tiiviitä yhteisöjä, mutta kuinka epäitsekästä käytöstä voi oikeasti odottaa narkkarilta, jonka mielessä on päällimmäisenä päivittäisen annoksen hankkiminen. Romaanin lopetus onkin mielestäni turhan siloiteltu, vaikka mukaan onkin yritetty ujuttaa pieni annos kyynisyyttä. Ihan kelpo opuksen Billingham on kuitenkin saanut aikaan, ja onkin hiukan harmi, ettei kirjailijalta ole suomennettu enempää teoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti