Stephen King: Musta Torni I - Revolverimies (1982)

****

Mustiin puettu mies pakeni autiomaan halki, ja revolverimies seurasi hänen jälkiään.

Revolverimies aloittaa Kingin seitsenosaisen suurtyön, jonka ensimmäiset sanat King pisti paperille jo 70-luvulla. Reilu 200-sivuinen teos on oikeastaan vain johdanto tuleviin tapahtumiin. Lukija tutustuu Rolandiin, viimeiseen revolverimieheen, joka on loputtomalta tuntuvalla taipaleella kohti myytistä Mustaa Tornia. Matkallaan Roland kohtaa pojan, Jaken, joka muistaa kuolleensa auto-onnettomuudessa. Roland lupaa suojella poikaa, mutta myöhemmin hän joutuu valintatilanteeseen: tavoittaako mustiin puettu mies vai pelastaa poika, joka roikkuu kuilun yllä hengenvaarassa. Roland tekee päätöksensä, ja kuiluun putoava Jake huutaa hänelle:

Mene sitten. On muitakin maailmoja kuin nämä.

Lopulta Roland saavuttaa mustiin puetun miehen, joka näyttää hänelle tulevan.

Miguel de Unamuno: Usva (1914)

**½

Augusto Pérez harhailee päämäärättömästi olemassaolon usvassa 1900-luvun Madridissa, kun pianisti Eugenian säteilevät silmät antavat eräänä päivänä hänelle suunnan.

Tragikoomisen rakkaustarinan ympärille syntyy erikoinen teos, rimooni, joka ei tottele romaanin sääntöjä. Teoksesta kehittyy todellisuuksien labyrintti, jossa fiktiiviset hahmot, ihminen ja Jumala, ovat oudossa valtasuhteessa toisiinsa nähden. Kun kenenkään olemassaolo ei tunnu enää olevan selvää, alkaa lukijakin epäillä omaansa.

Ostin aikoinani tämän kirjan houkuttelevan takakansitekstin perusteella, mutta oston jälkeen teos jäi hyllynnurkkaan pölyttymään. Tänä kesänä päätin tarttua itseäni niskasta ja lukea tämän lyhyehkön romaanin, tai oikeammin rimoonin, kuten teosta tituleerataan. Alkukankeuksien jälkeen tarina oli viihdyttävä, mutta olin silti pettynyt. Unamuno oli ilmeisestikin aikansa suuri ajattelija, ja Usvassa hän pyrkii esittämään filosofisia pohdintojaan kaunokirjallisessa muodossa. Takakannen esittely antaa Unamunosta sen verran värikkään vaikutelman, että miehen elämäkerta saattaisi olla kiinnostavampaa luettavaa kuin hänen filosofinen tarinointinsa.

Cate Tiernan: The Calling & Changeling (2001)

****½

Morgan saa lisää tietoa sukujuuristaan, eikä kaikki tieto ole lainkaan miellyttävää. Morgan joutuu miettimään omaa sisintä olemustaan: onko hänet tarkoitettu toimimaan taikuuden pimeällä puolella? Morganin voimat ovat käsittämättömän vahvat ja hänen täytyy valita, käyttääkö hän niitä hyvään vai pahaan.

Cate Tiernan: Awakening & Spellbound (2001)

****

Morganin voimat kasvavat, mutta hänen täytyy opetella voimiensa käyttöä ilman Calia. Onko Cal poistunut lopullisesti Morganin elämästä? Voisiko Morgan ikinä antaa anteeksi Calille, jos tämä tulisi takaisin? Morgan ja Hunter ihastuvat toisiinsa, mutta ehkä Hunterissakin on oma pimeä puolensa...

Cate Tiernan: Blood Witch & Dark Magick (2001)

****½

Ensimmäinen tuplanide päättyi sellaisee cliffhangeriin, että jatkoa oli jo odotettukin. Blood Witch jatkaa suoraan siitä, mihin The Coven jäi. Jännitys laukaistaan heti, ja pelottavalta vaikuttanut tilanne osoittautuukin varsin harmittomaksi. Lukija oli jo alkanut epäillä, että Morganin mùirn beatha dàn, sielunkumppani, Cal, ja tämän Selene-äiti, eivät olisikaan niin hyviä ja ihania kuin voisi luulla. Epäilys osoittautuu kuitenkin turhaksi, joskaan ei mene kauankaan, kun Morgan saa uuden syyn epäillä poikaystäväänsä. Calin ja Selenen kimpussa on salaperäinen Hunter, joka väittää olevansa kansainvälisen noitaneuvoston palveluksessa. Hän syyttää Seleneä ja Calia voimien väärinkäytöstä ja yrittää varoittaa Morgania Calista. Cal puolestaan vakuuttaa Morganille Hunterin olevan katkeroitunut psykopaatti, joka on syyllistynyt oman pikkuveljensä tappamiseen. Lisäksi Morganin murheina ovat hänen pikkusiskonsa Mary K:n ääliömäinen poikaystävä ja katkennut ystävyys Breen kanssa. Keneen Morganin pitäisi luottaa ja miten hänen ja Calin suhteen käy?

Charlaine Harris: Veren imussa (2004)

****

Sookie ja Bill harkitsevat yhteen palaamista, mutta Bill uppoutuu töihinsä ja lähtee kaiken lisäksi pitkälle työmatkalle Peruun. Pian tämän jälkeen Sookie törmää Ericiin palatessaan töistä: tämä juoksee tienpientareella kuin henkensä edestä, eikä kaiken lisäksi tunnista Sookieta. Sookie vie Ericin kotiinsa ja ottaa yhteyttä tämän alaisiin. Käy ilmi, että Eric on kirottu noitien toimesta ja on kirouksen vuoksi menettänyt muistinsa. Lisäksi huolta aiheuttaa Jason, Sookien veli, joka tuntuu kadonneen jäljettömiin.

Eric jää asumaan Sookien luo piiloon noidilta, ja Sookien ja Ericin välinen suhde saa uusia sävyjä. Valta-asemansa unohtaneena Eric on huomaavainen ja lempeä, mutta yhtä hyvä suutelemaan kuin ennenkin. Sookiesta ja Ericistä tulee rakastavaiset, mutta miten suhteen käy, jos ja kun Eric saa muistinsa takaisin?

Charlaine Harris: Kylmäveristen klubi (2003)

***½

Bill katoaa, ja Sookie on suunniltaan huolesta - kunnes saa tietää, että Bill on entisen rakastajattarensa matkassa. Hän suostuu kuitenkin auttamaan Billin etsinnöissä, ja tehtävä johdattaa hänet Kylmäveristen klubille Alcide Herveaux'n, varsin puoleensavetävän ihmissuden kanssa. Sookie on kolmen tulen välissä: Hän tuntee vetoa Alcidehin ja vampyyripomo Ericillä puolestaan on pakkomielle päästä Sookien sänkyyn (Eikä Erickään ole varsinaisesti vastenmielinen), mutta toisaalta Sookiella on edelleen välit selvittämättä Billin kanssa. Mieshuoliakin suurempaa päänvaivaa Sookielle aiheuttaa se, että hän on taas kuolemanvaarassa useampaan otteeseen. Ehkä vampyyrien kanssa hengailu ei olekaan niin kovin hyvä juttu loppujen lopuksi?