Suzanne Collins: Nälkäpeli (2008), Vihan liekit (2009), Matkijanärhi (2010)

****½

Collinsin Nälkäpeli-trilogia lienee teineille Twilightiakin tutumpi, koska Nälkäpeliä lukevat (tai katsovat) myös pojat. Olin taannoin kuuntelemassa paneelikeskustelua, jossa pohdittiin päähenkilön sukupuolen merkitystä lukijalle. Yleisestihän on niin, että pojat eivät juurikaan koske kirjoihin, joiden päätoimijana on tyttö/nainen. Collinsin sankaritar Katniss Everdeen tuntuu kuitenkin rikkoneen nämä rajat uhmakkaalla rohkeudellaan.

Tapahtumat sijoittuvat luonnonkatastrofin jälkeiseen Panemiin, entiseen Pohjois-Amerikkaan. Panem on jaettu 13:een vyöhykkeeseen ja pääkaupunki Capitoliin, joka hyödyntää vyöhykkeiden resursseja. Muistutuksena vanhasta kapinasta, jossa vyöhykkkeet nousivat vaatimaan oikeuksiaan, Capitol järjestää vuosittaisen Nälkäpelin. Pelissä kaksi nuorta kultakin vyöhykkeeltä taistelevat kuolemaan asti, kunnes jäljellä on vain yksi pelaaja. Trilogia seuraa Katnissin vaiheita Nälkäpelistä uuden kapinan johtajaksi.

Dystopiat ovat nuortenkirjallisuuden uusin buumi, eikä ihmekään. Aikuisten hallitsemassa maailmassa teosten diktatuuriset hallinnot on helppo tuntea tutuiksi, ja diktatuuria hajottamaan lähtevä sankari(tar) on monelle nuorelle miellyttävä samastumisen kohde.

Ei kommentteja: