Alastair Reynolds: Muistoissa sininen Maa (2012)

***½

Muistoissa sininen Maa aloittaa Reynoldsin uuden sarjan Poseidonin lapset. Reynoldsin teosten ihmiskuvaus ei ole koskaan ollut erityisen moniulotteista, mutta huikaisevien maailmojen hohteessa se ei ole haitannut. Nyt kun tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, 2100-luvulle, ja tapahtumapaikkoina ovat Maa, Kuu ja Mars, on lopputulos hiukan laimea. Jatko-osien on kuitenkin tarkoitus kattaa 11 000 vuotta ihmiskunnan tulevaisuutta, joten odotan menon paranevan jatkossa.

Avausteos kertoo afrikkalaisen bisnessuku Akinyan sisaruksista Sundaysta ja Geoffreysta. Sisarukset eivät ole kiinnostuneet talouselämästä, mikä ajaa heidät törmäyskurssille serkkujensa kanssa. Sunday työskentelee Kuussa taiteilijana, ja Geoffrey yrittää saada täydellisen yhteyden elefantteihin. Kun sisarusten isoäiti, suvun matriarkka, kuolee, Geoffrey saa serkuiltaan toimeksiannon käydä tyhjentämässä isoäidin tallelokero Kuussa. Tästä alkaa (vähemmän) vauhdikas tapahtumasarja, joka alkoi käydä kiinnostavaksi n. sivun 500 kohdalla. Teosta olisikin voinut tiivistää rankalla kädellä.

Vaikka yksittäiset henkilöt eivät suurta innostusta herätäkään, on Reynolds luonut taas kiinnostavia ryhmiä. Maan ihmiset jakautuvat Yhdistyneisiin mannerkansakuntiin ja Yhdistyneisiin vesikansakuntiin. Merenalaisissa kaupungeissa asuu ihmisiä, jotka ovat sopeuttaneet itsensä erilaisin muutoksin vesielämään. Vesikansakunnat rahoittavat panspermiaa kannattavia paneja:

Panien mielestä ihmislajilla on velvollisuus, moraalinen velvoite auttaa elävien organismien leviämistä ja kukoistamista ulkoavaruudessa. Kaikkien elävien organismien - ei vain niiden harvojen, joita sattumalta haluamme viedä mukanamme, koska ne sattuvat soveltumaan tämänhetkisiin tarpeisiimme.

Onkin kiintoisaa nähdä, millainen kehityskaari näille ryhmille jatko-osissa luodaan.

Ei kommentteja: