Marja Peura: Vedenaliset (2008)

*****

Vedenalisten lyyrinen kieli ja voimakas murredialogi ovat vangitsevaa luettavaa. Nuori Mirja elää kalastajavanhempien kanssa syrjäisellä saarella, enimmäkseen täydellisessä eristyksessä muusta maailmasta; vanhemmat ja heidän pentunsa muodostavat lauman, johon ei ulkopuolisia kaivata. Varttuessaan Mirja alkaa kuitenkin kaivata kapean elämänpiirin ulkopuolelle ja lähtee kokeilemaan siipiään kaupunkiin. Kaupunki, sen rakennukset ja ihmiset, näyttäytyy outona ihmiselle, joka on ikänsä elänyt veden äärellä ja puiden keskellä. Luonto onkin teoksen keskeinen elementti, ja toisinaan elollistuva luonto luiskauttaa realistisen kerronnan fantasian puolelle. Loppuratkaisu on odottamaton, mutta onnistunut. 

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Kirjoitin tästä kirjasta arvion blogiini ja linkitin sinutkin.