Antonellin inhoaman tuomarin murha saa hänet muistelemaan yli kymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Pian murhataan toinenkin tuomari, ja näyttää siltä, että kauan sitten tapahtuneet oikeusrikokset kytkeytyvät nyt tapahtuneisiin henkirikoksiin.
Antonellin kaikin puolin synkässä elämässä näyttää kerrankin pilkottavan valoa. Hän kohtaa uudestaan nuoruutensa rakkauden Jenniferin, ja molemmat huomaavat, ettei rakkaus ole koskaan kadonnut. Antonelli ei oikeastaan ole edes haaveillut "normaalista" elämästä, vain toisinaan pohtinut, millaista se olisi mahtanut olla. Voisiko hänellä ehkä vielä olla mahdollisuus siihen?
Pidin vielä enemmän Syyttäjästä, mutta Tuomiokin on loistava. Buffa on vähentänyt viittauksia antiikin ajattelijoihin, mutta intertekstuaalisuus on edelleen näkyvä ominaisuus. Harmikseni teoksessa ei nosteta lainkaan esiin edellisen kirjan tapahtumia, ainoa löyhä viittaus Syyttäjään on Antonellin aloittama shakkiharrastus. Buffan teokset ovat tutkielmia joko todellisesta pahuudesta tai täydellisestä moraalittomuudesta, ja tiukkaa juonivetoisuutta syventää pohdiskeleva tyyli, josta pidän todella paljon.
"Haluaako puolustus kutsua omia todistajiaan, herra Antonelli?" Bingham kysyi toistamiseen sama kohtelias hymy huulillaan.Tällaiseltako tuntui menettää järkensä: olla koko ajan tietoinen - väkevästi, syvästi tietoinen - siitä mitä ympärillä tapahtui, tyrmistynyt siitä kuinka omituisia olivat seikat, joita oli aina pitänut itsestäänselvyyksinä, hämmästellä jopa kaikkein yksinkertaisimmiltakin tuntuvien asioiden loputonta monimutkaisuutta? Esimerkiksi sanojen: sitä miten ilmaa piti ensin vetää keuhkoihin, jotta pysyisi hengissä, ja sitten puhaltaa sitä ulos, jotta saisi aikaan äännähdyksen, jolla saattoi selittää itselleen ja ehkä muillekin miksi sitä piti jatkaa. Tällaistako oli silloin kun, lukittuna omaan itseensä, kaiken näki kirkkaammin kuin koskaan ennen, mutta kun yritti kertoa siitä muille - kuvailla näkemäänsä - huomasikin äkkiä menettäneensä puhekyvyn?"Kyllä, herra puheenjohtaja", kuulin itseni sanovan hämmästyneenä siitä että nousin seisomaan. "Puolustus kutsuu todistajaksi tohtori Clifford Foxin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti