Alastair Reynolds: Lunastuksen arkki (2002)

*****

Lunastuksen arkki on Reynoldsin sarjan kolmas osa, mutta toinen osa, Kuilukaupunki, on melko itsenäinen teos, kun Lunastuksen arkki taas jatkaa laajempaa juonikuviota siitä, mihin Ilmestysten avaruus jäi. Ensimmäisessä osassa aikaa vietettiin lähinnä ultrien aluksella, nyt tehdään lähempää tuttavuutta yhtyneisiin:

Hänen kasvonsa olivat vahamaiset ja sileät - eivät vailla viehätystä, mutta vailla elinikäisten ilmeiden luomia uurteita ja ryppyjä. Eikä hänen päässään tai kasvoissaan ollut lainkaan ihokarvoja, minkä ansiosta hän näytti keskeneräiseltä nukelta. Ainakaan noiden piirteiden perusteella häntä ei voinut erottaa tuhansista muista yhtyneistä: ilman mieltenvälistä linkkiä ja sitä tavanomaista heijastettujen kuvajaisten pilveä, jonka avulla he ilmaisivat yksilöllisyyttään, heitä saattoi olla vaikea erottaa toisistaan.

Ilmestysten avaruudessa Dan Sylveste herätti jotakin, ja nyt se jokin on päässyt täyteen vauhtiin. Ensimmäisestä osasta tutut Ana Khouri ja Ilia Volvoja suunnittelevat Resurgamin evakuointia ja hyökkäystä tukahduttajia vastaan tuomiopäivänluokan aseilla. Aseet ovat alkujaan peräisin yhtyneiltä, jotka havittelevat niitä takaisin omistukseensa. Aseiden perässä on myös kaksinkertainen loikkari Nevil Clavain sekalaisen miehistönsä kanssa. Lunastuksen arkissa on enemmän toimintaa kuin ensimmäisessä osassa, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Myös kielikuvien tulvaa on karsittu, mikä on plussaa niin luettavuuden kuin kielen laadunkin kannalta.

Ei kommentteja: