Alastair Reynolds: Ilmestysten avaruus (2000)

*****

Ilmestysten avaruus on Reynoldsin esikoisromaani - novelleja häneltä on julkaistu jo aiemmin - ja sarjan avaus. Dan Sylveste tutkii Resurgam-planeetalla amarantiinien muinoin kukoistanutta kulttuuria. Triumvir Ilia Voljova matkaa Äärettömyyden kaipuulla kohti Resurgamia, mukana on myös värvätty/soluttautunut sotilas Ana Khouri. Molemmat etsivät Sylvesteä, mutta eri syistä. Kirjan sympaattisin, hiukan tragikoominen hahmo on Ilia Voljova, joka sählää aluksella muun miehistön maatessa kryogeeniarkuissa ja yrittää peittää jälkensä ennen miehistön heräämistä. Eristäytynyt ja tunteeton ultra alkaa loppua kohden vaikuttaa varsin inhimilliseltä.

Reynoldsin sarja ei ole ehkä kaikkein älykkäintä ja pohdiskelevinta sci-fiä (vaikkei missään nimessä aivotontakaan), mutta sitäkin viihdyttävämpi. Itseäni miellyttää erityisesti se, että kirjan keskeisimmät ja voimakkaimmat hahmot ovat naisia. Romaani ei ole mikään action-pläjäys, 700 sivuun on saatu yllättävän vähän tapahtumia, mutta silti en pitkästynyt missään vaiheessa. Juoni on toimiva, mutta kaikkein onnistuneinta kirjassa ovat pienet yksityiskohdat, joilla Reynolds kuvaa luomaansa universumia ja sen asukkaita. Tämän haluaisin nähdä elokuvana.

Ei kommentteja: