Jeff Long: Helvetin sydän (2007)

****

Helvetin sydän on jatkoa vuonna 1999 ilmestyneelle Helvetin piireille. Ihmisille on paljastunut, että Helvetti on todellinen, konkreettinen paikka, joka sijaitsee maan alla. Helvettiä asuttivat hadaalit (homo hadalis), kunnes ne tuhoutuivat ihmisen alulle panemaan ruttoon. Mutta vuosien päästä alkavat hyökkäykset. Aikuiset tapetaan ja lapset siepaan maanalaisiin luolastoihin; osa hadaaleista on sittenkin jäänyt eloon. Kielitieteilijä ja entinen nunna Ali lähtee etsintäretkelle työtoverinsa kanssa, toisaalla etsintöjä tekevät yhden siepatun lapsen äiti, Rebecca, ja hänen värväämänsä miehet.

Helvetin piirit ilmestyi Liken SciFi-sarjassa, mutta jatko-osa ei ole saanut SciFi-titteliä, ja kirjastossa teos on sijoitettu kauhuhyllyyn. Kirjaa lukiessani en ajatellut kertaakaan lukevani kauhuromaania, vaikka jälkikäteen luokituksen huomattuani tunnistinkin siinä kauhun piirteitä. Jäinkin miettimään, kuinka paljon etukäteislokeroinnit vaikuttavat lukukokemukseen ja tulkintaan.

Osa luvuista muodostuu oppipojan ja (langenneen) enkelin välisistä keskusteluista, jotka ovat ehkä romaanin kiinnostavinta antia. Kuka Saatana on ja mikä on hänen valtansa? Kuinka paljon yhteistä on todellisella ja myyttien Helvetillä?

"Olisin voinut väittää vastaan. Minusta kerrotut tarinat etääntyivät minusta. Te kirjoititte minua samaan aikaan kun minä kirjoitin teitä. Olisin voinut tuhota teidät. Sen sijaan päätin liittyä teihin. Aloin vaalia myyttejä ja käytin niitä elämän jälkeiseen aikaan valmistavana opetusmateriaalina. Nyt minun ei edes tarvitse lähettää vanhoja sieluja etsimään uusia. Te tulette automaattisesti luokseni. Minut on ohjelmoitu tietoisuuteenne."

"Kasvatin sielujoukkojani kuin hyvä paimen. Otan huomaani kaikki luokseni harhailevat lampaat. Painoin mieleeni jokaisen lampaan nimen, sen vanhempien ja lasten nimet, niin elävien kuin kuolleiden. Yhdistin historianne. Tiesin kaiken, mikä edelsi teitä. Pienellä ponnistelulla olen alkanut muistaa, mitä tulee jälkeenne. Teidän menneisyytenne ja tulevaisuutenne välissä olen minä. Se on tilani. Olen tarinanne vanki. Mutta samalla olen tarinankertojanne. Ymmärrätkö?" 

"En, herra."

"Niin", enkeli huokaa. "En minäkään."