***½
Pidin Marko Kitin kirjoitustyylistä jo esikoisnovellikokoelmassa Kottarainen, mutta muuten novellit eivät erityisesti sykähdyttäneet. Romaanimuoto tuntuukin sopivan Kitille paremmin, ainakin minun makuuni.
Viidakossa Markku palaa lapsuuskaupunkinsa lähiöön selvittämään isänsä kauan sitten tapahtunutta kuolemaa. Sairaalassa makaava narkkariveli on antanut ymmärtää, että asiaan liittyy jotakin hämärää, muttei tajuttomuuskohtauksiltaan ole pystynyt kaikkea kertomaan. Etsintämatkalla nykyisyys ja menneisyys sekoittuvat nuoren miehen mielessä, ja entisestään kuviota sekoittaa lähikuppilan tarjoilija Salli, jonka matkaan Markku eksyy, vaikka kotona odottavat vaimo ja lapsi. Lähtökohdat eivät ehkä ole kaikkein omaperäisimmät, mutta kerronta vie silti mukaansa. Loppuratkaisu on kuitenkin kliseisyydessään aikamoinen pettymys.
Pidin Marko Kitin kirjoitustyylistä jo esikoisnovellikokoelmassa Kottarainen, mutta muuten novellit eivät erityisesti sykähdyttäneet. Romaanimuoto tuntuukin sopivan Kitille paremmin, ainakin minun makuuni.
Viidakossa Markku palaa lapsuuskaupunkinsa lähiöön selvittämään isänsä kauan sitten tapahtunutta kuolemaa. Sairaalassa makaava narkkariveli on antanut ymmärtää, että asiaan liittyy jotakin hämärää, muttei tajuttomuuskohtauksiltaan ole pystynyt kaikkea kertomaan. Etsintämatkalla nykyisyys ja menneisyys sekoittuvat nuoren miehen mielessä, ja entisestään kuviota sekoittaa lähikuppilan tarjoilija Salli, jonka matkaan Markku eksyy, vaikka kotona odottavat vaimo ja lapsi. Lähtökohdat eivät ehkä ole kaikkein omaperäisimmät, mutta kerronta vie silti mukaansa. Loppuratkaisu on kuitenkin kliseisyydessään aikamoinen pettymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti