Kirsti Ellilä: Outoa rakkautta (2008)

***½

Outoa rakkautta koostuu kuudesta (rakkaus)novellista. Kokoelma on sikäli hyvin yhtenäinen, että kaikki tekstit kuvaavat teoksen nimen mukaisesti outoa rakkautta; toisaalta kokoelman voi nähdä jakautuvan kolmeen osaan, joissa kuusi novellia muodostavat kolme paria. Kaksi ensimmäistä, Pullakahvit ja Leikkiä vain, ovat ennen julkaisemattomia. Itse pidin eniten näistä kahdesta, ne ovat vähintään neljän tähden arvoisia. Novellien aiheet ja asetelmat ovat kuin naistenlehtinovellissa, mutta itse tarinat ovat hiukan vinksahtaneita.

Ensimmäisten novellien jälkeen odotukset olivat korkealla, ja kaksi seuraavaa, Perintö ja Taivaalta satoi rahaa, olivatkin melkoinen pettymys tavanomaisuudessaan. Kirjan lopussa olevista julkaisutiedoista selviääkin, että novellit on alunperin julkaistu Reginassa, mikä selittää paljon. Toisaalta Regina-novelleiksi tekstit ovat jopa kumouksellisia: molemmat päättyvät tilanteeseen, jossa sankaritar (oudolla tavalla) rakastaa kahta miestä samanaikaisesti, ja tilanne esitetään hyväksyttävänä. Jälkimmäisen novellin viimeinen lause, "Siitä huolimatta sydäntäni särki", saa melkei itkemään - ei liikutuksesta - ja onkin pakko miettiä, onko kyse jopa tahallisesta parodioinnista.

Viimeiset novellit, Kujanjuoksu ja Kaunokainen, on julkaistu aiemmin science fictioniin ja fantasiaan erikoistuneessa Portissa (jälkimmäinen nimellä Naisten maailma). Ensimmäinen on tyypillinen dystopiakuvaus maailmasta, jossa lihavista on tullut toisen luokan kansalaisia. Se, että lihavat ovat jo toisen luokan kansalaisia, tekee novellista entistä tyypillisemmän. Toisaalta pidin novellin lopetuksesta ja lopetukset ovat mielestäni novelleissa erityisen tärkeitä. Kaunokainen kertoo miehestä, sienitutkijasta, jonka naissuhteet eivät ole erityisen onnistuneita. Niinpä hänen elämässään sienet tulevatkin yhä tärkeämmiksi. Novelli on "ihan hyvä", muttei sekään erityisen omaperäinen.

Ei kommentteja: