*****
Mona Lisan ansiosta Sara hankkii itselleen myös sähköpostin, jolla hän ottaa vastaan viestejä jännittävältä Markilta, joka on Saran tavoin kovia kokenut punkkari, tai niin hän ainakin Saralle kertoo. Markin lisäksi Sara saa elämäänsä Rauskin, kymppiluokan kovimman jätkän. Lukija alkaa jo aavistella, että rakkaus ja ystävyys sulattavat Saran kovan ulkokuoren paljastaen herkän sisimmän, mutta aivan niin ei käy. Vaikka inhimillisyyden välähdyksiä aina silloin tällöin esiintyykin ja pientä pehmenemistäkin tapahtuu loppua kohden, pysyy Sara kuitenkin melko kyynisenä ja ennen kaikkea varovaisena.
Kirjan parhaita puolia onkin, ettei siinä ole moraalista opetusta eikä se tarjoa epäuskottavaa väitettä, että kuka tahansa voi helposti muuttua. Hauska yksityiskohta on, että kirjan luvut alkavat viimeistä lukuun ottamatta inhota-verbin sisältävällä lauseella. Viimeinen luku alkaa Mä rakastin hetkellisesti lihavaa miestä; jotakin Saran luonteesta kertoo, että äkillisen hellyyden kohde on mies, jolle hän on myymässä mummonsa tavaroita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti