Huomasin heti kirjan aloitettuani, että olen lukenut sen ennenkin. Koska en kuitenkaan muistanut loppuratkaisua aivan tarkalleen, päätin lukea kirjan uudemman kirjan, etenkin kun muistin pitäneeni kirjasta aiemmalla lukukirjalla. Eikä tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun luen Christien teosta toista tai jopa kolmatta kertaa.
Henrietta on taitava kuvanveistäjä ja moderni, itsenäinen nainen. Hänen rakastajansa on John Christow, intohimoisesti työhönsä suhtautuva lääkäri, jota hänen hiukan yksinkertainen ja neuroottinen Gerda-vaimonsa palvoo. Muun muassa nämä kolme viettävät viikonloppua Angkatellien kartanossa, jonne naapurissa asuva Hercule Poirot on kutsuttu vierailulle. Poirotin saapuessa paikalle John makaa maassa kuolleena ja Gerda seisoo hänen vieressään ase kädessään.
Kohtalokas viikonloppu on aavistuksen synkkäsävyisempi kuin Christien useimmat muut teokset. Romaanihenkilöissä ja heidän elämäntarinoissaan on jotakin ahdistavaa, eikä kirja tarjoa aivan sellaista puhdistavaa katharsista, johon Christien kirjojen kohdalla on tottunut. Ehdoton suosikkihahmoni on hajamielinen vanha rouva Lucy Angkatell:
Jo käytävässä Lucy, jonka ajatuksenjuoksu oli ällistyttävän nopeaa, aloitti keskustelun Midgen kanssa keksien tämän vastaukset omasta pursuavasta mielikuvituksestaan.Keskustelu oli täydessä käynnissä, kun lady Angkatell avasi Midgen oven.- - - Niin se vain on, kultaseni, sinun täytyy myöntää, että viikonloppu on vähän vaikea asia.- Mitä, mitä sinä tarkoitat? Midge äännähti herätessään makeasta unesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti