Ishiguron tyyli vie taas mennessään. Koko teoksen ajan jatkuva ahdistava tunnelma - jokin on väärin, jotakin ei kerrota - ei kuitenkaan saavuta aivan arvoistaan loppuhuipennusta. Pidin enemmän romaaneista Pitkän päivän ilta (1989) ja Ole luonani aina (2005), mutta ihan kelpo tavaraa tämäkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti