Lusitanialla on ongelmia: Planeetan ekosysteemiin kiinteästi kuuluva descolada-virus uhkaa tuhota siellä elävät ihmiset. Tähtiteiden kongressi on lähettänyt aluksen hävittämään viruksen - ja samalla koko planeetan asukkaineen. Pieni ryhmä possukoita suunnittelee lähtevänsä levittämään virusta pitkin Aurinkokuntaa, viis ihmisistä. Perusteluinaan possukoilla on (kristillinen) uskonto, jota he ovat siis oppineet väärinkäyttämään yhtä ansiokkaasti kuin ihmiset. Ihmisten ja possukoiden välit kiristyvät.
Ender-saagan kolmas osa jatkaa taitavasti aiempien osien moraalisia pohdintoja: jos on pakko valita "meidän" ja "niiden" välillä, eikö ole oikein pelastaa itsensä? Jokaisen luvun alussa on muusta tekstistä irrallinen dialogi, jossa pequenino ja kuningatar käytvät kiinnostavaa keskustelua ihmisyydestä.
Juonenkäänteet yltyvät pari kertaa turhan fantastisiksi omaan makuuni, minkä vuoksi "vain" neljä tähteä. Mielikuvituksellisimmista käänteistä jää ikävä deus ex machina-tyyppisen hätäratkaisun maku. Muuten teos on loistava. Suosittelen ainakin Kuolleiden puolustajan lukemista tätä ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti