Masokismille nimensä vastentahtoisesti antanut Sacher-Masoch suunnitteli kirjoittavansa kirjasarjan, joka kävisi läpi ihmiselämän eri osa-alueita. Venus turkiksissa on vain pieni osa rakkautta käsittelevää teosta, joka sekin kokonaisuudessaan olisi vain osa suurempaa kokonaisuutta. Sacher-Masoch katsoi teokselle tehtävän vääryyttä, mikäli sitä arvostellaan irrallaan kokonaiskuvasta, mutta ehkäpä nykylukija osaa tarkastella tekstiä toiselta kantilta, eikä tee hätäistä tuomiota.
On ymmärrettävää, että masokistisen Severinin ja kunniallisesta naisesta despootiksi muuttuvan Wandan tarina on saanut huonon vastaanoton aikanaan. Vieläkin teos kykenee herättämään inhoa, joskin lammasmaisen Severinin käytös osaa myös ärsyttää ja puuduttaa. Severin myös parantuu masokismistaan, eli kyseessä on opettavainen tarina. Kirjasen loppuun sisältyy myös yhteiskunnallinen opetus:
- - nainen, sellaisena kuin luonto on hänet luonut ja sellaisena kuin hän nykyään vetää miestä puoleensa, on miehen vihollinen, ja voi olla ainoastaan tämän orjatar tai despootti, ei koskaan tämän kumppani. Nainen voi olla sitä vasta, kun hänellä on samat oikeudet kuin miehellä, kun hän on kasvatuksensa ja työnsä puolesta miehen veroinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti