*****
Olipa kerran Alifbayn maassa surullinen kaupunki, kaikista kaupungeista surullisin, niin onnettoman surullinen, että se oli unohtanut nimensä. Se sijaitsi murheellisen meren rannalla, ja meri oli täynnä synkkäkalaa, joka oli niin surkeaa syötävää, että ihmiset röyhtäilivät raskasmielisyyttään, vaikka taivas loisti sinisenä.
Surullisen kaupungin pohjoislaidalla kohosi mahtavia tehtaita, joissa (niin minä olen kuullut) surua suorastaan valmistettiin, pakattiin ja lähetettiin kaikkialle maailmaan, joka ei ikinä näyttänyt saavan siitä kylläkseen. Musta savu tuprusi surutehtaiden piipuista ja kietoi kaupungin vaippaansa kuin murheenviestiin.
Surullisessa kaupungissa asuvat iloinen Harun ja hänen isänsä, tarinankertoja Rashid Khalifa, Juttujen Valtameri, Blaa-Blaan Shaahi. Mutta eräänä päivänä Soraja, Harunin äiti ja Rashidin vaimo, lähtee naapurin tarinoita inhoavan miehen matkaan, ja Rashid Khalifalta ehtyvät tarinat. Harun matkustaa Tarinavirtojen Valtameren ääreen auttamaan isäänsä ja päätyy pelastamaan kokonaisen valtakunnan. Rushdien aikuisten hyllystä löytyvä satu sopii hyvin myös pienemmille lukijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti