Aiskhylos: Oresteia; Agamemnon, Hautauhrin tuojat, Eumenidit (400-luvulla eaa.)

****

Arne Dahlin Eurooppa Bluesissa viittailtiin ahkeraan tähän tunnettuun antiikin draamaan, joten päätin sitä lukiessani etsiä näytelmän käsiini. Aikaa lukemiselle oli vähän, ja ohuen trilogian lukemiseen meni aikaa yli kuukausi. 

Näytelmät eivät ylensääkään ole niitä kaikkein helpoimpia luettavia, eivätkä varsinkaan kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten kirjoitetut. Huomasin, että parhaiten lukemansa ymmärsi, kun teosta sai joskus kaikessa rauhassa tavata ääneen. Yleensä luin näytelmää bussissa työpäivän jälkeen: tunnin kestävällä matkalla luin ensin pari sivua ja otin sitten kunnon torkut, kun silmät alkoivat väkisin painua kiinni.

Huonoksi näytelmää ei kuitenkaan voi haukkua, eikä lukukokemukseni aivan täysin tylsä ollut. Toisinaan tapahtumat kävivät varsin kiinnostaviksikin. Ystäväni totesi aikoinaan järkyttyneensä näytelmän naiskäsityksestä. Itse en oikein siihen kyennyt: antiikin Kreikka tuntuu olevan niin kaukainen, etten oikein osaa verrata sen ajan arvoja ja moraalia nykyiseen.