Himon anatomia (1997), toim. Toni Jerrman

****½

Jerrmanin toimittaman kokoelman novellit ovat vuosilta 1991-1995, paitsi kokoelman aloittava Wayne Allen Salleenin Nopea siirtyminen vuodelta 1985. Kyseinen novelli jäi itselleni melko hämäräksi, seuraava novelli, Kathleen E. Jurgensin Lukuisten asumus, taas on melko tavanomainen.

David J. Schow'n Läpäisy on kerrassaan mainio tarina pariskunnan äärimmilleen viedystä rakkauden osoituksesta. Nancy A. Collinsin Mustan nahkan raivottaret on antiikin Kreikkaan viittaava kostotarina, joka toimii oikein hyvin, kun taas Kathe Kojan Kaksintanssi ei jättänyt mitään jälkiä. Joe R. Lansdalen Bubba Ho-Tep kertoo vanhainkodissa muumiota vastaan taistelevasta Elviksestä.

Brian Hodgen Kurkun alkemia kertoo surullisen tarinan vuosituhansia eläneestä miehestä ja nuoresta kastraatista. Graham Mastertonin Jajouka-peniskuoriainen on yksi verisimmistä ja kammottavimmista lukemistani novelleista. John Peyton Cooken Katumuksenharjoittaja on kiinnostava sadomasokismin kuvaus. Poppy Z. Briten Muistin tuhka, halun tomu on parempi kuin saman kirjailijan novellit Sadelehdon toimittamassa teoksessa - en olekaan koskaan oikein ollut varma, millä kriteereillä Sadelehto valitsee novellit teoksiinsa. (Joskin on sanottava, että Suuri hiljaisuus yllätti todella positiivisesti.) Grant Morrisonin Braille-ensyklopedia päättää kokoelman hyvin fyysisellä turmeltuneen halun kuvauksella.

Jerrman kirjoittaa esipuheessa:

Koska ruumillisuudesta on laajassa mielessä mahdoton puhua ilman seksuaalisuutta, johti tämä tietysti valtavaan eroottisen kauhun aaltoon. Yhtäkkiä kauhukirjallisuudsta tuli himon anatomian kartoittamisen edelläkävijä. Kipu ja nautinto, pelko ja kiihottavuus yhtyivät tutkailtaessa sitä, kuinka pitkälle ihmiset voivat edetä seksuaalisuuden mutkaisilla maanteillä. Mitä kaikkea ihmisen mielikuvitus voi virikkeikseen keksiä, millä moninaisilla tavoilla vartaloa voi muokata tyydytystä haettaessa ja missä vaiheessa lopulliset rajat tulevat vastaan?

Kokoelma lunastaa erinomaisesti lupauksensa äärimmilleen viedyn ruumillisuuden kartoittamisesta. Omalle herkälle mielelleni jotkut novellit olivat liikaa, ja lukeminen tapahtui joskus sormien lomasta kurkistellen, mutta liian pliisuksi ei kokoelmaa voi ainakaan moittia.

Ei kommentteja: