Nathaniel Hawthorne: Tulipunainen kirjain (1850)

****½

Hawthornen tunnetuin teos kertoo aviorikoksen tehneestä Hester Prynnestä, joka syntinsä merkkinä joutuu kantamaan rinnassaan tulipunaista A-kirjainta. Rikoksesta todistaa lapsi, Pearl, jota Hester kasvattaa yksin eristäytyneenä muista ihmisistä. 

Mikään laki ei estäisi Hesteriä lähtemästä maasta ja aloittamasta uutta elämää muualla, vapaana paljastavasta tulipunaisesta kirjaimesta. Kuitenkin Hester jää kotikaupunkiinsa, kantaen ylpeänä häpeänsä merkkejä ihmisten katseiden alla. Lapsen isää Hester ei suostu paljastamaan, mutta mies ei suinkaan pääse kuin koira veräjästä. Eläessään valheessa hän kärsii paljon suurempia tuskia kuin Hester, ja salassa pidetyn rikoksen taakka lähes tappaa hänet.

Teoksen sanomana onkin totuuden voima: vain kertomalla totuuden voi vapautua Saatanan vallasta. Kirja ei kuitenkaan saarnaa sanomaansa, vaan tarkastelee kiinnostavalla psykologisella otteella tekojensa kanssa painiskelevia ihmisiä. Paholaisen juonet on mahdollista nähdä persoonallisen pahuuden ilmentyminä tai synnintuntoisen mielen aikaansaannoksina. Erityisen mieleenpainuvaa on Hesterin vapautuminen sovinnaismoralismin painolastista hänen eläessään erillään yhteisöstä. Olettaisin tällaisen huomion tekemisen vaativan tarkkanäköisyyttä ja epäsovinnaisuutta 1800-luvulla eläneeltä kirjailijalta.

Ei kommentteja: