Charlotte Roche: Kosteikkoja (2008)

***

Saksalaisen esikoisromaanin takakannessa puhutaan viimeisistä tabuista ja käytetään sellaisia adjektiiveja kuin rohkea, provokatiivinen ja hysteerisen hauska. Pakkohan sellainen on lukea. Roche onnistuukin kuvaamaan naisen seksuaalisuutta kumouksellisesti: päähenkilö Helenin ruumillisuus ja räävittömyys rikkovat rohkeasti kuvaa herkästä ja hauraasta naisesta. Toisaalta kirjassa on muutamia tarkoitushakuisen shokeeraavia, vastenmielisiä kohtia, joten en voi sille antaa kolmea tähteä enempää.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys,
luin kirjan juuri. Hyvin ristiriitaiiset fiilikset jäi. Takakansitekstissä puhutaan Ballardin Crashistä (mielestäni yksi aivan parhaita ikinä) ja Easton Ellisin Amerikan psykosta (minulle myös tärkeä, ei kuitenkaan mitenkään päin tärkeimpiä), mutta väittäisin, että parhaiten kohdalle osuu Philip Rothin Portnoyn tauti. Sen kirjan kanssa Kosteikkoja on liki täydellinen ananlogia iskä-ja-äiskä-oli-poissa-ja-tyttö-uskalsi-sanoa-ruman-sanan-ideologioineen. Jos Roth sanoi peräpukamat ja runkata, sanoo Roche peräpukamat ja anaaliyhdyntä. Aika kesyä joka tapauksessa. Antamasi kolme tähteä on lievästi yläkanttiin. Toivottavasti käännösoikeuksista jotakuinkin 27 eri maahan on Charlottelle iloa (=toivottavasti ihmiset jaksavat kauhistella).

Korppu

nadja kirjoitti...

Itse näkisin, etteivät uhmakkaat shokeerausyritykset ole aivan koko totuus. Päähenkilö Helenhän on myös vähän eksyksissä oleva tyttö, jolle vanhempien yhteen palaaminen olisi kovin tärkeää. Kirjassa oli jotain sellaista lievästi "vinksahtanutta", joka vetoaa itseeni.

Osa antamistani pisteistä oli tietysti feministipisteitä: Helen kuvataan niin voimakkaasti ruumilliseksi ja seksuaaliseksi subjektiksi, että sellaiseen harvoin törmää. Tuosta "uskalsi-sanoa-ruman-sanan-ideologiasta" olen kyllä samaa mieltä, ja se laskikin arvioni sitten kolmeen tähteen.

Ballard onkin jäänyt itselleni aivan tuntemattomaksi (nimen olen kyllä joskus kuullut). Pikaisen googlauksen perusteella vaikuttaisi hyvinkin tutustumisen arvoiselta.

Mörri kirjoitti...

Moi,
luin tän juuri ja ennen kuin kirjoitan kirjasta blogiini (http://viiskyt.blogspot.com), niin piti googlata mitä muut sanoo. Sun juttu on hyvin paljon sitä, mitä itsekkin ajattelin. :) Yritin lisätä blogisi seurattavaksi, mut jokin taas bloggerissa tökkii, eikä onnistu.