Alastair Reynolds: Jäänpuskijat (2005)

*****

Reynoldsin teokset ovat aina vain yhtä hyviä. Aivan aluksi tuli ikävä Ilmestysten avaruudesta alkaneen avaruusoopperan universumia, mutta ei tämä toisenlainenkaan sen huonompi ollut.

Teokselle nimensä antaneet jäänpuskijat työskentelevät avaruudessa ohjaten energianlähteenä käytettäviä komeettoja kohti maata. Tapahtumat lähtevät käyntiin, kun Saturnuksen kuu Janus yhtäkkiä irrottautuu radaltaan ja ampaisee kohti kaukaista aurinkokuntaa. Janus ei ole koskaan ollutkaan luonnollinen taivaankappale vaan jonkinlainen kone. Lähistöllä olevan Kivisirkka-aluksen työntekijät värvätään lähtemään Januksen perään ja keräämään siitä tietoja. Matka jatkuu pidempään, kuin alunperin oli tarkoitus. Kivisirkan asukkaiden on opittava tulemaan toimeen täysin uudenlaisissa olosuhteissa.

Jäänpuskijat muistuttaa lukijaa ikävistä asioista: Vallanpitäjät osaavat olla häikäilemättömiä, ja muutama ihmiselämä on kelpoa kauppatavaraa. Kostonhimo ja katkeruus voivat elää vuosikymmeniä myrkyttäen niin kokijansa kuin kohteenkin elämän.

1 kommentti:

Rami kirjoitti...

Tämä on kyllä paras lukemani Reynoldsin kirja. Kirja tuli suorastaan ahmittua läpi jotta saisi vastauksia avoimiin kysymyksiin. Loppuratkaisu asetti palasia kohdalleen, mutta jätti nöyryyden tunteen lukijalle asioiden mittakaavan paljastuessa. Tämä kirja ei todellakaan ollut mitään näpertelyä vaan mahtipontista, jännittävää, kiehtovaa ja älykästä scifiä kannesta kanteen.