Brian Aldiss: Pimeät valovuodet (1964)

***½

Luin Aldissin Pimeät valovuodet ensimmäisen kerran vuosia sitten, ja silloin se teki suuren vaikutuksen. Nyt, luettuani scifiä huomattavasti enemmän, se teki edelleen suuren vaikutuksen vanhahtavuudestaan huolimatta. Teos on oikeastaan aika klassinen tarina kahden lajin, ihmisten ja utodien, kohtaamisesta. Kun ihminen kohtaa jotakin, mitä se ei pysty ymmärtämään, ei jälki ole kaunista. Analogiaa rotuerotteluun on vaikea välttää ja teemaa on sittemmin varioitu useita kertoja, mutta teoksen syntyajankohtana oivallus lienee ollut kohtuullisen tuore. Luin teoksen osana scifi-haastetta (avaruusolennot).

Ei kommentteja: