Tess Gerritsen: Painoton tila (1999)

**½

Lääkäri Emma Watsonin unelma toteutuu, kun hän pääsee töihin kansainväliselle avaruusasemalle. Nainen avaruudessa ei ole ihan tavanomainen juttu, ja siksi onkin erityisen ikävää, että heti Emman saavuttua asemalle eräs työntekijöistä sairastuu. Jos Emma lähettää sairastuneen miehen maahan turhaan, tuhlaantuu rahaa järjettömiä summia hukkaan; jos hän päättää hoitaa miehen itse, on riskinä potilaan tilan huonontuminen. Valitsi Emma kummin tahansa, hän saattaa kyseenalaistaa pätevyytensä - ja hankaloittaa naisten pääsyä avaruuteen tulevaisuudessa.

Tasa-arvopohdinnoille ei jää kuitenkaan aikaa, kun miehistö alkaa sairastua ja kuolla yksi kerrallaan, ja pian Emma on ainoa eloon jäänyt, hänkin sairaana. Tappajaksi paljastuu loisolio, joka omaksuu geneettistä ainesta jokaisesta uudesta isäntälajistaan ja on tämän vuoksi erityisen hankala tuhottava. Emman kuolema lähestyy, ja maassa hänen aviomiehensä Jack miettii kuumeisesti pelastuskeinoa. (Ei varmaankaan ole yllätys, että Emma ja Jack ovat eroamassa, mutta hätätilanne saattaa heidät takaisin yhteen.)

Painoton tila on sujuvaa viihdettä, joka kuitenkin loppua kohden muuttuu turhan fantastiseksi. Gerritsen kuvaa hienosti avaruuslentojen lähtöjä, sitä, kuinka niin moni asia voi mennä niissä pieleen. Kuinka heiveröisiä alukset ovat, ja erityisesti ihminen. Todennäköisesti vaikuttuneisuuteni vaikutti myös se tosiasia, että kirjoittaja on nainen, vaikkei kai ole mitään syytä, miksei nainen voisi kirjoittaa avaruuslennoista asiantuntevasti.