nadjan kirjasto

jäljen ääni

Tanskalaisen dekkarin parhautta: Q-osasto - Ruotsin pääministeri Olof Palme murhattiin talvella 1986 Tukholmassa. Viime viikolla uutisoitiin poliisin löytäneen murha-aseesta uusia DNA-jälkiä. Läpimur...
silenee ja oikenee

- jumaluus jumaluusko? jumalusko
mielivaltakunta

Alku on aina ihanaa - Olen aloittanut monia asioita ja jälleen ymmärtänyt, miten paljon pidän aloittamisesta. Näin on ollut aina. Pidän myös projekteista ja aloittamiseni on use...
Silumiini

Maarit Verronen ja siivetön ruokki, sekä muita sukupuuttoon kuolleita eläimiä - Tänään olen nautiskellut omasta rauhasta ja kiireettömyydestä, pitkästä aikaa. Viikkovapaat ovat kirjastotyön ehdoton plussa: kukaan ei soita ja keskeytä k...

zinejä, foorumeja ym. spekulatiivista

Babeknabel
Kalaksikukko
Risingshadow.net
Terrakoti.net
Turun Science Fiction Seura
URS - Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio
Usva

arkisto

► 2013 (9)
- ► heinäkuuta (7)
- ► tammikuuta (2)

► 2012 (11)
- ► marraskuuta (1)
- ► lokakuuta (2)
- ► heinäkuuta (1)
- ► kesäkuuta (3)
- ► toukokuuta (2)
- ► tammikuuta (2)

► 2011 (37)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (2)
- ► syyskuuta (3)
- ► elokuuta (8)
- ► kesäkuuta (7)
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (4)
- ► tammikuuta (5)

▼ 2010 (39)
- ► joulukuuta (5)
- ► lokakuuta (4)
- ► syyskuuta (3)
- ► elokuuta (3)
- ► heinäkuuta (9)
- ► kesäkuuta (2)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (3)
- ▼ helmikuuta (2)
  - Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia (2008)
  - Boris Hurtta (toim.): Kultainen naamio. Suomalaise...
- ► tammikuuta (4)

► 2009 (77)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (3)
- ► lokakuuta (5)
- ► syyskuuta (6)
- ► elokuuta (7)
- ► heinäkuuta (14)
- ► kesäkuuta (12)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (6)
- ► maaliskuuta (5)
- ► helmikuuta (4)
- ► tammikuuta (8)

► 2008 (13)
- ► joulukuuta (10)
- ► marraskuuta (3)

Kulttuuri on yhtä aikaa tarpeellinen ja sattumanvarainen asia; pesän vuorauksen tavoin se suojaa meitä maailmalta, se on pieni vastamaailma, jonka suuri ulkomaailma hyväksyy, suvaitsee ääneti ja välinpitämättömästi, koska ulkomaailmasta puuttuvat vastaukset hyvän ja pahan, kauneuden ja rumuuden, lain ja tapojen ongelmiin. Kieli, kulttuurin luomus, on kuin pesän kehikko; se nivoo yhteen vuorauksen osat ja liittää ne toisiinsa kokonaisuudeksi, jonka muoto sopii pesän asukkaiden tarpeisiin. Kieli mahdollistaa heidän joukkoidentiteettinsä, se on heidän yhteinen tekijänsä, heidän yhdenlaisuutensa vakio, ja siksi sen vaikutus lakkaa heti heidän kulttuurinsa herkän rakenteen ulkouolella.

Stanislaw Lem: Isännän ääni
(suom. Matti Kannosto)

Teema: Hento ote. Teeman kuvien tekijä: fpm. Sisällön tarjoaa Blogger.