Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli (1973)

*****

Tämä klassikko on jäänyt aikoinaan lukematta, joten asia täytyi korjata nyt. Todennäköisesti lukukokemus olisi ollut vaikuttavimmillaan vuosia sitten, mutta kyllä aikuislukijallakin oli itkussa pitelemistä. Aivan kritiikittömästi en voinut teoksen maailman heittäytyä, ja todellisuuspakoinen fantasia itsessään asetti lukukokemukselleni surumielisen pohjavireen, jolta lapsena olisin varmaankin välttynyt. Tarinan lopetus onnistuu olemaan yhtäaikaisesti onnellinen ja surullinen.

Ei kommentteja: