Agatha Christie: Herkuleen urotyöt (1947)

****½

Taattua Christie-laatua. Christien teoksia on vaikea arvostella erillisinä kokonaisuuksina: joko niistä pitää kaikista tai sitten niistä ei pidä. Christien dekkarit eivät ole mitään suurta sanataidetta, mutta voiko kokonaisen romaanityypin luojalle antaa vähemmän kuin viisi tähteä? Tai ainakaan vähemmän kuin neljä? Toisaalta hänen teoksensa ovat pitkälti toistensa toisintoja, toisaalta sanotaan hänen suuruutensa piilevän juuri siinä: hän toisti samaa tarinaa uudestaan ja uudestaan, ja silti ihmiset jaksoivat lukea.

Herkuleen urotyöt on novellikokoelma, jonka novellit liittyvät toisiinsa hyvin kiinteästi. Hercule Poirot lukee antiikin tarinoista kaimansa vaiheista ja päättää toteuttaa omat herkuleen urotyönsä. Hän valitsee 12 toimeksiantoa, jotka jollakin tavoin linkittyvät vanhoihin taruihin. Christie solmii taas novellien lopuksi arvoitusten langat yhteen melkein yhtä näppärästi kuin aina. Yhdessä novellissa lukijalle annettiin liikaa vihjeitä, tai sitten onnistuin vain ylittämään itseni: keksin ratkaisun itse, mitä ei ole koskaan ennen Christien teosten kohdalla tapahtunut.

Ei kommentteja: